Holjan ensimmäinen omena!

Ei ollakaan keritty kirjoittelemaan sitten kevään. Paljon on tapahtunut tässä välillä, mutta tällä kertaa keskityn vain ja ainoastaan pihahommiin. Kevät alkoi sillä että pihaamme tuli 4 lavallista pihalaattoja, sekä komposti ja mukana vielä uuden puuceen runkokin.

Kevät alkoi kuten tiedetään hyvin lämpimästi, sen jälkeen tuli kylmä kausi ja sitten olikin lämmintä aina tähän asti.

Ensimmäisenä kukkapenkistä pyrkivät viime syksynä istutetut jääkurjenmiekat, krookukset ja skillat. Tämän jälkeen sitten alkoikin kukkaloisto! Nähtävästi Holjassa on erittäin hyvä multa sillä kaikki ovat kasvaneet kunnolla. Kesän myötä myös istutimme uusia kasveja ja puita sitä mukaa kuin pääsimme pihan siivouksen edetessä muokkaamaan kunnolla maata.

Keväisten kukkien jälkeen olikin sitten tulppaanien, narsissien ja iristen vuoro. Tämän jälkeen kukkivat omena- päärynä- ja kirsikkapuut. Sitten tulikin jo pionien vuoro. Viime vuonnahan löysimme heinikosta vanhan pionin juurakon, joka oli lähes tukahtunut vuohenputkien ja lupiinien joukkoon. Kaivoimme valtavan juurakon ylös kahtena kappaleena ja istutimme uuteen paikkaan. Arvelin että kestää vuosia ennenkuin kukkii uudestaan (pionin herkkätunteisuuden tietäen), mutta pioni palkitsikin tänä kesänä kukkimalla komeasti ja valtavin kukin. Ajattelin ensin että kyseessä on vanha Sarah Bernhardt-lajike, mutta en ole siitä ihan varma. Arvelun epävarmuus johtuu siitä että kyseinen pioni aloitti kukintansa vaaleanpunaisena, mutta jo parin päivän päästä kukan väri rupesi vaalenemaan ja lopuksi oli lähes valkoinen. Kukinta kesti n. pari viikkoa. Viime kesänä istutetuista pioneista myöskin toinen: Gay Paree palkitsi kukinnallaan. Meillä muuten lähti vähän mopo käsistä, sillä Holjan ravinteikkaassa mullassa kasvaa tällä hetkellä 22 pionia!

Vanha pioni palkitsi tällaisella tavalla

Lisäksi pihasta rupesi nousemaan liljoja, joita olikin melkoinen määrä :D No kyllä siihen istutettujen sipulien määrään joutaakin kukkia!

Kesän edetessä myöskin kukkien määrä lisääntyi. Pikkuhiljaa sormustinkukat, päiväliljat, ja muut kukkivat. Nyt syksyllä sitten gladiolukset ja trigidiat ovat kukkineet. Koko tämän ajan Ismon hellästi vaalimat neilikkaruusut ovat olleet kukassa. Niitähän on kolme, eli vaaleanpunainen, fuchsianpunainen ja valkoinen.

Punainen ja valkoinen Trigidia

Toinen asia mitä Ismo halusi ehdottomasti pihaamme olivat Syysleimut. Niitä on kertynyt jos jonkinlaista väriä!

Kesä oli myös lapionheilutuksen aikaa. Pikkuhiljaa pääsimme eteenpäin käytävien tekemisessä ja nyt on käytävistä jo suurin osa kaivettu. Käytävän pohjaan sitten suodatinkangas, hiekka ja sen päälle laatoitus.

Kesän ehkä suurin työ kuitenkin oli valtavien koristevadelmien juurakoiden poistaminen. Siinä tuli hikoiltua kunnolla kun kaivoimme niitä ylös, mutta saimme kuin saimmekin suurimman osan etupihan koristevadelmien juurakoista poistettua ja pääsimme perustamaan kokonaan uuden nurmikon. Istutimme nurmikon syyskuun lopussa ja nyt kun kävimme mökillä viikonloppuna, niin siellähän rupesi jo nurmikenttä vihertämään.

Toinen iso urakka jonka teimme oli talon ympäryksen kaivaminen ja uuden salaojituksen tekeminen. Lisäksi siivosimme viimein ja vihdoin räystäät. Mihin liittyikin merkillinen ja melkein peloittava kokemus. Koska keittiön kohdalla räystäs on n. 4-5 metrin korkeudella, Ismo osti puhdistamista varten jatkettavan räystäspuhdistimen. Hän rupesikin innokkaasti poistamaan lehtiä räystäskouruista. Hänen sitä tehdessään lehtien mukana ylhäältä tippui alas sammakko! Miten lienee sinne päätynyt jää mysteeriksi, mutta hyväkuntoinen hyppelijä tuntui olevan, sillä mätkähtäessään alas oli vähän aikaa tokkurassa, mutta pian hypähteli tarmokkaasti nurmikolle ja sitä kautta sitten pääsi varjoon.

Lisäksi aloimme kaivamaan suunnittelemaamme piha-allasta. Se ei tänä kesänä valmistunut, mutta ensi keväänä on hyvä jatkaa.

No miten sitten hedelmät. Tontille olemme istuttaneet 4 kirsikka-, 3 luumu-, 2 päärynä- ja tähän mennessä 8 omenapuuta. Kirsikat, päärynät ja omenat kukkivat komeasti jo tänä keväänä, mutta valitettavasti juuri kukinnan ollessa komeimmillaan tulivat huonot kelit. Kukat kyllä kehittyivät hedelmiksi, mutta putosivat raakileina pois. Ainoastaan Fanal-kirsikka jaksoi tuottaa runsaasti kirsikoita ja omenoista kehittyi 1 niin pitkälle, että saatoimme nauttia sen jälkiruoaksi :D Kyseessä oli jättimelba.

Se ainokainen!

Nyt sitten syksyllä olemme aloittaneet jo maan valmistamisen talvea ja uutta kevättä varten! Saa nähdä mitä ensi kesänä sitten tapahtuukaan.