Eteinen - the final frontier

Viikonloppuna päästiin myös purku- ja remppahommiin uudestaan. Purkukohteena on tällä kertaa eteinen, porstua, kuisti, vestibuuli, veranta - miksi sitä nyt haluaa kutsuakaan. Eteisen osalta meillä on ollut epäilyksiä homeesta ja märäntyneistä rakenteista, sillä eteisessä tuoksahtaa hieman homeelle - lisäksi eteisen katto vuotaa kovalla sateella ja talvisin lumen sulaessa. Mutta ei kun sorkkarauta käteen ja hommiin. Eteisen perällä on ollut kiinteä kaapisto ja sen huomaa helposti, sillä lattialaudat ja katto- ja seinäpaneelit on pätkäisty juuri kaapiston kohdalla ja silloin joskus kun kaapistot ja eteinen on rakennettu, kaapiston kohdalla on käytetty raakalautaa seinissä, katossa ja lattiassa. Myöhemmin tuohon perälle oli sitten rakennettu kuiva-cee ja siivouskaappi, jotka purimme jo vuosi sitten kevättalvella. Lattiaa peitti ihana liimattu muovimattopalapeli, jonka alla oli taas lastulevy, jonka alta paljastui laudoitus. Laudoituksen alta pilkottaa mineraalivillaa - eli lattia on uusittu viimeisen n. 30-40 vuoden aikana ainakin osittain.

Muovimaton alla oli pieniä homehärmäkasvustoja ja tuoksu oli aika maakellarimainen. Lastulevy oli paikoin täysin murusina ja allaolevat laudat ja juoksut olivat aika haperoita entisen puuceen ja siivouskaapin kohdilta - eli juuri siitä mihin katosta tullut vesi on jäänyt muhimaan. Tässä kohdalla säilytimme myös suurta lipastoa, joka painoi varmaan 150kg, eli jotain vahvuutta rakenteissa on vielä jäljellä.

Eteinen ulko-ovelta nähtynä

Toinen nurkka ulko-ovelta katsottuna, tuossa nurkassa oli kuiva-cee ja se painava lipasto. Huomatkaa elegantti muovimattojen sijoittelu.

Yksi ikkuna on peitetty kuiva-ceen tieltä.Ikkunaruudut ovat tallessa, toinen on vain rikki.

Peräseinässä pilkottaa harmaa hirsiseinä, aiomme ottaa hirsiseinän kokonaan esiin.

Höttöä lastulevyä - kymmeneen kertaan kastunutta ja kuivunutta

Lattiaa on saatu auki

Hieman höttöiseltä tuntuvat lattialaudat ja juoksutkin

Vesikaton aluslaudoitus on pehmeähköä

Hieman jännittää paneloinnin alareunan tummuus.

Ennen ja jälkeen, osa I

Remontti alkaa olla monin paikoin sellaisessa vaiheessa, että uskalletaan jo julkaista "jälkeen" kuvia, vaikkei ihan täysin valmista vielä olekaan. Paria viikkoa vajaat kaksi vuotta sitten aloitimme remontin roudaamalla irtaimistoa mökistä pihalle ja repimällä pinkopahveja ja puukuitulevyjä seinistä, sekä avaamalla suuremman makuuhuoneen lattian. Nyt ollaan päästy siihen vaiheeseen, että suuremmasta makuuhuoneesta näkee jo, millainen siitä lopulta tulee. Sähkövedot tietysti puuttuvat ja sähköä koko torppaan tarjoaa jatkojohtoviritelmä, ainoat toimivat pistorasiat ovat keittiössä ja eteisessä kahden 10 ampeerin sulakkeen takana. Sähköjen lisäksi ainoa merkittävä puute ovat listat - jalkalistat, kattolistat, ikkunoiden ja ovien pieliset.

Mutta nyt niitä kuvia.

Makkari ovelta nähtynä, ennen:

Ja jälkeen:

Lattian uusi ilme näkyy hieman tuosta ylläolevasta kuvasta. Muovimatot ja eristeenä olleet lasivillat saivat mennä - tilalle tulivat ekovillat, ilmansulkupaperit, uudet lattialankut ja lankkujen pintaan Uulan Öljykuulto-maali, Kelo -sävyisenä, eli läpikuultavan harmaana. Katosta taas lähti pois vanhat haltex-levyt, alla olikin vanha helmiponttipaneeli, joka sai pintaansa Uulan Into -öljymaalin Usva-sävyisenä.

Tapettivalinnoista taidettiin joskus tehdä oma bloggauskin, mutta suunnitelmat vaihtuivat aika monta kertaa matkan varrella, tänä kesänä saatiin tapetit kaikkiin sisäseiniin ja alunperin keittiöön suunniteltu Tapettitehtaan (Pihlgren & Ritola) mallistosta pinkki Atrain, päätyikin suurempaan makkariin. 

Seinälle päätyivät vanhat kirjahyllyt, jotka olivat aiemmin kotona makuuhuoneessa "yöpöytinä" sängyn yläpuolella. Myös K-tuolit löysivät paikkansa makuuhuoneesta. 

Seinille päätyi myös mökin irtaimiston mukana tullut pieni ryijy, sekä koulutauluja.

Makuuhuoneessa on vielä yksi viimeistelemätön kohta, vanha suljettu ikkunankohta. Sänkymme on ikkuna-aukon kohdalla ja ajattelimme peittää ikkuna-aukon pinkopahvilla ja tapeitoida pinkopahvin ja kehystää tapetoidun pinkopahvin listoilla ja tehdä ikkuna-aukon paikalle sänkynpäädyn. Tapettina oli pitkään musta-kultainen Pihlgren-Ritolan Lilja, mutta blogin Koti1898 Anulla oli tarjolla Pihlgren-Ritolan kakkoslaatuista Lintu Sininen -tapettia pari ylimääräistä rullaa ja sinertävä, hieman helmiäinen kukkatapetti sopiikin hyvin voimakkaan pinkin kaveriksi!

Kantakaupungista melkein maalle

Näköjään Ismo on luvannut kirjoittaa meidän "uudesta" asunnostamme. No, tässä tämä tulee ja vain vuoden myöhässä.

Eli reilu vuosi sitten päätimme vaihtaa Helsingin keskustan hektisen elämän itä-Helsingin luonnonrikkaaseen maisemaan. Ismo löysi kivan valmistumaisillaan olevan paritaloista koostuvan taloyhtiön ja suostutteli mut lähtemään mukaan katsomaan asuntoja. No sille tielle sitten jäimme :D Itselle kyllä oli haaste muuttaa itä-Helsinkiin. Mun mielestä kun itä-Helsinki alkaa jo Hakaniemestä :P. 
Mikä sai meidät muuttamaan? Syynä oli yksinkertaisesti tila. Eli me molemmat halusimme omat työhuoneet ja muutenkin tuntui että vaihtelu virkistää. Nyt meillä on sitten tarpeeksi tilaa. Molemmat saimme omat työhuoneet ja lisäksi jäi myös huone vieraiden käyttöön. Lisäksi 3 kylpyhuonetta on huomattavasti lisännyt asumismukavuutta. Maisemat ovat lisäksi mahtavat. Tässä on ensimmäisiä otoksia viime vuoden lopulta kun muutimme tänne. Mitä enemmän täällä on liikkunut, sitä enemmän olemme oppineet tykkäämään luonnonläheisyydestä.

Muuttaminen itsessään kävi kuin lastenleikki. Eli tilasimme muuttofirman hoitamaan muuton. Haasteena oli vain tavaran määrä. Normaalisti lasketaan 1 muuttolaatikko/neliö riittäväksi. Meillä niitä tarvittiin 2! Lisäksi kaikki tavaramme eivät mahtuneet yhteen rekka-autolliseen vaan piti muuttaa kaksi kertaa. Voisikohan syynä olla se että esim. 4000 kirjaa ja lukematon määrä astioita vaativat melkoisen määrän tilaa? Pojat kyllä tekivät hyvää työtä ja itse sain vain neuvoa mikä tulee mihinkäkin huoneeseen.

Siinä sitten joulukuu menikin tavaroita purkaessa ja tavaroiden hakiessa paikkaansa ja tässä on lopputulos.

Oman työhuoneeni sisustaminen oli helppoa, sillä kaikki huonekalut olivat jo omasta takaa. ELi omasta huoneestani tuli hyvin Jugend-henkinen. Lisäksi sain kirjakaappeihini viimeinkin kirjat, jotka halusinkin ja joita tarvitsin. Kuten jo mainitsin, kirjoja on melkoinen määrä. Keräilen harvinaisia kirjoja, ja vanhimmat kirjat ovatkin 1600-luvulta. Lisäksi sain joitakin itselleni rakkaita perintökaluja huoneeseeni.

Ismon työhuoneesta tuli sitten hyvin erilainen. Moderni, paljon kiiltäviä pintoja ja värimaailmaltaa hyvin toisenlainen.

Makuuhuoneemme sai itämaisen sävytteen, sillä sellainenhan meillä oli jo aiemminkin. Yläkertaan lisäksi jäi pieni lukunurkkaus, jonne sain tuolin, jonka pelastin roskiin menolta ja verhoilutin uudestaan. Verhoilun suoritti taidokkaasti Verhoomo Ekholm (http://www.verhoomoekholm.fi/).

Lisäksi ylös jäivät lasivitriini ja antiikkinen peili joka sai ympärilleen vanhat valokuvat joita meillä oli.

Alemmassa kerroksessa meillä on olohuone ja keittiö. Sinne jouduimme tekemään hankintoja. Meillä oli hyvät nahkasohvakalusto, joka näkyy aikaisemmasta postauksesta, mutta meiltä puuttui senkki ja vitriini, jotka halusimme. Tällaiset löysimme.

Vihreä senkki oli todellinen löytö. Ismo bongasi sen yhdestä liikkeestä ja ihastui todella siihen. Mietimme miten se oikein tulee mahtumaan meille, mutta hyvinhän se mahtui. Vitriini löytyi toisesta liikkeestä ja sinne saimme pienen osan lasi- ja posliinikokoelmastamme.

Alimmaiseen kerrokseen jäikin sitten vierashuone, joka on paremminkin kissojen huone, sillä siellä tykkäävät olla suuren osan päivää. Lisäksi terassi ja parveke ovat tuoneet lisäviihtyvyyttä, ja niitä on ollut kiva laittaa kuntoon. Ehkä toisessa postauksessa kerromme mitä on tapahtunut ulkona.

Haasteena alussa oli lisäksi porailu! Meillä on jonkinmoinen määrä taidetta. Olemme keräilleet sekä suomalaisten että ulkomaalaisten taiteilijoiden taidetta. Mukana on sellaisia nimiä kuin Munsterhjelm, Gallen-Kallela, Sallinen, Arborelius, Dali, Picasso jne. jne. ja piti miettiä mitä menee minnekäkin. Ismo teki ison työn kun poraili reikiä ja hakkasi taulukoukkuja seinään.

Ketä täällä sitten asuukaan. No meitä on kaksi ja lisäksi vakituisesti täällä asuu kanssamme kolme kissaamme: Boris, Felix ja Joel. Vanha herramme Pomo muutti mukanamme tänne, mutta valitettavasti hän sai pahalaatuisen kasvaimen ja nukkui pois kesällä. Kolmen oman kissamme lisäksi meillä majailee sekalainen seurakunta orpoja. Toimimme sijaiskotina eläinsuojeluyhdistykselle, mikä tarkoittaa käytännössä että erityisesti kun kissanpentuja löytyy hylättyinä niin tulevat meille asumaan ja kasvamaan siksi aikaa kunnes löytävät oman kotinsa. Jotkut saavat kodin nopeammin kuten Leila, joka oli meillä vain viikon, jotkut taas kuten Nuutti ja Hermanni olivat meillä muutaman kuukauden. Tällä hetkellä meillä on kaksi pientä orpoa tyttökissaa, Astrid ja Abigail, jotka odottavat että joku adoptoisi ne hyvään kotiin.

Boris, joka on perheemme Patriarkka. Komea täysverinen Norjalainen metsäkissa

Felix, löytökissa joka oli jätetty aivan vauvana tien viereen, josta löydettiin nälkäisenä ja viluisena. n. 1,5 vuotias. Asunut luonamme reilun vuoden.

Joel, Löydetty autiotalosta pentuna. Jokin on puraissut hännän pois. n. 1,5 vuotias. Tuli meille sijoitukseen, mutta jäi sille tielleen!

Tämänhetkiset sijoituskissamme Astrid ja Abigail. Ovat meillä kunnes löytävät loppuelämänsä kodin.

Holjan ensimmäinen omena!

Ei ollakaan keritty kirjoittelemaan sitten kevään. Paljon on tapahtunut tässä välillä, mutta tällä kertaa keskityn vain ja ainoastaan pihahommiin. Kevät alkoi sillä että pihaamme tuli 4 lavallista pihalaattoja, sekä komposti ja mukana vielä uuden puuceen runkokin.

Kevät alkoi kuten tiedetään hyvin lämpimästi, sen jälkeen tuli kylmä kausi ja sitten olikin lämmintä aina tähän asti.

Ensimmäisenä kukkapenkistä pyrkivät viime syksynä istutetut jääkurjenmiekat, krookukset ja skillat. Tämän jälkeen sitten alkoikin kukkaloisto! Nähtävästi Holjassa on erittäin hyvä multa sillä kaikki ovat kasvaneet kunnolla. Kesän myötä myös istutimme uusia kasveja ja puita sitä mukaa kuin pääsimme pihan siivouksen edetessä muokkaamaan kunnolla maata.

Keväisten kukkien jälkeen olikin sitten tulppaanien, narsissien ja iristen vuoro. Tämän jälkeen kukkivat omena- päärynä- ja kirsikkapuut. Sitten tulikin jo pionien vuoro. Viime vuonnahan löysimme heinikosta vanhan pionin juurakon, joka oli lähes tukahtunut vuohenputkien ja lupiinien joukkoon. Kaivoimme valtavan juurakon ylös kahtena kappaleena ja istutimme uuteen paikkaan. Arvelin että kestää vuosia ennenkuin kukkii uudestaan (pionin herkkätunteisuuden tietäen), mutta pioni palkitsikin tänä kesänä kukkimalla komeasti ja valtavin kukin. Ajattelin ensin että kyseessä on vanha Sarah Bernhardt-lajike, mutta en ole siitä ihan varma. Arvelun epävarmuus johtuu siitä että kyseinen pioni aloitti kukintansa vaaleanpunaisena, mutta jo parin päivän päästä kukan väri rupesi vaalenemaan ja lopuksi oli lähes valkoinen. Kukinta kesti n. pari viikkoa. Viime kesänä istutetuista pioneista myöskin toinen: Gay Paree palkitsi kukinnallaan. Meillä muuten lähti vähän mopo käsistä, sillä Holjan ravinteikkaassa mullassa kasvaa tällä hetkellä 22 pionia!

Vanha pioni palkitsi tällaisella tavalla

Lisäksi pihasta rupesi nousemaan liljoja, joita olikin melkoinen määrä :D No kyllä siihen istutettujen sipulien määrään joutaakin kukkia!

Kesän edetessä myöskin kukkien määrä lisääntyi. Pikkuhiljaa sormustinkukat, päiväliljat, ja muut kukkivat. Nyt syksyllä sitten gladiolukset ja trigidiat ovat kukkineet. Koko tämän ajan Ismon hellästi vaalimat neilikkaruusut ovat olleet kukassa. Niitähän on kolme, eli vaaleanpunainen, fuchsianpunainen ja valkoinen.

Punainen ja valkoinen Trigidia

Toinen asia mitä Ismo halusi ehdottomasti pihaamme olivat Syysleimut. Niitä on kertynyt jos jonkinlaista väriä!

Kesä oli myös lapionheilutuksen aikaa. Pikkuhiljaa pääsimme eteenpäin käytävien tekemisessä ja nyt on käytävistä jo suurin osa kaivettu. Käytävän pohjaan sitten suodatinkangas, hiekka ja sen päälle laatoitus.

Kesän ehkä suurin työ kuitenkin oli valtavien koristevadelmien juurakoiden poistaminen. Siinä tuli hikoiltua kunnolla kun kaivoimme niitä ylös, mutta saimme kuin saimmekin suurimman osan etupihan koristevadelmien juurakoista poistettua ja pääsimme perustamaan kokonaan uuden nurmikon. Istutimme nurmikon syyskuun lopussa ja nyt kun kävimme mökillä viikonloppuna, niin siellähän rupesi jo nurmikenttä vihertämään.

Toinen iso urakka jonka teimme oli talon ympäryksen kaivaminen ja uuden salaojituksen tekeminen. Lisäksi siivosimme viimein ja vihdoin räystäät. Mihin liittyikin merkillinen ja melkein peloittava kokemus. Koska keittiön kohdalla räystäs on n. 4-5 metrin korkeudella, Ismo osti puhdistamista varten jatkettavan räystäspuhdistimen. Hän rupesikin innokkaasti poistamaan lehtiä räystäskouruista. Hänen sitä tehdessään lehtien mukana ylhäältä tippui alas sammakko! Miten lienee sinne päätynyt jää mysteeriksi, mutta hyväkuntoinen hyppelijä tuntui olevan, sillä mätkähtäessään alas oli vähän aikaa tokkurassa, mutta pian hypähteli tarmokkaasti nurmikolle ja sitä kautta sitten pääsi varjoon.

Lisäksi aloimme kaivamaan suunnittelemaamme piha-allasta. Se ei tänä kesänä valmistunut, mutta ensi keväänä on hyvä jatkaa.

No miten sitten hedelmät. Tontille olemme istuttaneet 4 kirsikka-, 3 luumu-, 2 päärynä- ja tähän mennessä 8 omenapuuta. Kirsikat, päärynät ja omenat kukkivat komeasti jo tänä keväänä, mutta valitettavasti juuri kukinnan ollessa komeimmillaan tulivat huonot kelit. Kukat kyllä kehittyivät hedelmiksi, mutta putosivat raakileina pois. Ainoastaan Fanal-kirsikka jaksoi tuottaa runsaasti kirsikoita ja omenoista kehittyi 1 niin pitkälle, että saatoimme nauttia sen jälkiruoaksi :D Kyseessä oli jättimelba.

Se ainokainen!

Nyt sitten syksyllä olemme aloittaneet jo maan valmistamisen talvea ja uutta kevättä varten! Saa nähdä mitä ensi kesänä sitten tapahtuukaan.