25.3.2015

Hellan viimeiset hetket

Tiesittekö muuten, että Porin Valun hellat ovat aika pirun painavia. No nyt tiedätte, jos ette tienneet. Mökin keittössä viimeiset melkein 60 vuotta pönöttänyt Porin Valun Hiillos 3/4 keskuslämmitysliesi painoi arviolta 300 kg. Ei liikahtanut kahden hintin nostoyrityksitä huolimatta milliäkään. Ei siinä sitten auttanut muuta, kuin alkaa pistämään hellaa palasiksi. Ensin tietysti kaikki irto-osat pois, keittotasot, luukut, arinat, jne... Ei siltikään inahtanutkaan. Sitten aloitettiin kilkuttelemaan tulipesää palasiksi ja totuus paljastui, koko hellan vaippa oli n. 5 cm paksun betonikuoren peittämä. Lisäksi sitten paistouuni ja koko tulipesään integroitu lämminvesikiertojärjestelmä olivat valurautaa. 

Kokeilimme aikaisemmin hellan vesisäiliötä ja vesi lorisi suoraan säiliöstä lattialle. Noh, ei ihme. Kun vedimme säiliön pois kolosestaan, puolet siitä mureni lattialle. Ilmeisesti se oli ollut hieman liian kauan ilman vettä ja pelti oli sitten palanut ja ruostunut vuosien saatossa. 
Kimmo tarttui hellan pilkkomiseen poikkeuksellisella antaumuksella ja avasi hellan etuosan kuin säilyketölkin. Meillähän ei tietysti ollut peltisaksia, joilla leikata peltikuori auki, joten sorkkaraudalla vääntämällä liesi aukeni ja paljasti betonisen sydämensä. Betonivaipan ja pintapellin välissä oli eristekerros, olikohan se asbestikangasta. Noh, sitä ei enää jokatapauksessa ole....

Tyhjältä näyttää
Paistouuni painoi yksistään varmaan 30 kg, mutta suurimman painon teki kyllä betoni. Lopulta pääsimme pohjalle asti ja totesimme, että hellan pohja oli ruostunut puhki. Pohja mureni ja lopulta koko hella nyyskähti kasaan. Kun hellasta oli pelkät kuoret jäljellä, saimme sen irti hormiliitännästä ja raahasimme sen ulos. Tulipesän valurautainen sydän jäi kiinni runkoon, mutta saimme kuitenkin raahattua ruhon ulos. Nerokas tuo keskuslämmitysidea puuhellassa. 
Raato
Nyt sitten keittiössä on alaston nurkka. Hellan takana muurissa näkyi aikaisemmin jo pieni halkeama, ja ilmeisesti halkeama on vain rappauksessa ja pienessä pätkässä muuria. Ajattelimme kuitenkin rapsutella rappausta pois, jotta näemme onko halkeama koko muurin mittainen ja ulottuuko se ihan tiilimuuraukseen asti. Kimmon siskolta tulevan Siro-hellan alle ajattelimme laittaa kivilaattoja ja mahdollisesti myös hellan taakse ja sivustalle muuriin, seinän tapetin korkeudelta. Muuten muuri pitää sitten ainakin maalata. Väri on vielä päättämättä. Uusi hella on valkoinen. 

Tässä se liesi oli...

2 kommenttia:

  1. Noin perusteellisen obduktion jälkeen ei enää sureta hellan kohtalo, kuolluhan se oli.
    Luulis romu-ukon maksavan jotain tollasesta määrästä rautaa.
    Mummonmökki on kokenu täydellisen kasvojenkohotuksen. Kyllä siellä kelpaa oleskella!

    VastaaPoista