Ilmanvaihtoa!

Loman jälkimainingeissa vietimme pari viikonloppua kotosalla Helsingissä ja palasimme mökille vasta viime torstaina. Siellä se mökki vielä tönötti pystyssä ja kaikki oli niinkuin pitikin. Puutarhassa ruoho oli villiintynyt ja Kimmon tekemä polkukiveys oli tiivistynyt viimepäivien sateiden voimasta ja laatat olivat nyt tukevasti kiinni. Holjassa oli märkää! Naapurin kanttori kertoi, että pelkästään torstain aikana Holjassa oli satanut yli 50mm vettä! Voitte kuvitella, että alapiha oli kohtalaisen märkä, kun sinne valuvat kaikki vedet mäeltä. Minun oli myös pakko tarkistaa onko ryömintätilassa miten kosteaa ja auttoiko sinne raahattu kuutio leca-soraa mitään. Ryömintätilan korkeimmassa kohdassa, olohuoneen alapuolella oli hieman märkää, mutta makuuhuoneiden alapuolella näytti olevan kuivempaa, joten leca-sorakerros näyttää toimivan! 

En tiedä pääsemmekö "mummolahajusta" koskaan eroon, sillä nyt kun palasimme parin viikon tauon jälkeen mökille ja siellä on taas ollut kaikki ikkunat kiinni, sisällä oli tuo tuttu kostean tuoksahdus. Pitää ilmeisesti tehdä pari räppänää, että ilma vaihtuu sisälläkin paremmin, ehkä jopa räppänä jokaiseen huoneeseen. 

Ryömintätilan ilmanvaihdon tehostamisesta sitten... porasin nyt viikonlopun aikana kaksi ilmanvaihtoaukkoa sokkeliin. Tunti kummankin reiän tekemisessä meni, sokkeli on reilut 10 cm paksua ja 50-luvun "säästöbetonia" - eli betoniin on sekoitettu runsaasti hiekkaa ja hiekka on ollut aikas vaihtelevaa raekooltaan, sillä suurimmat kivet mitä poistin aukkojen kohdilta olivat yli viisisenttisiä. Betoniporalla ei päässyt monestakaan kohtaa kovin pitkälle, kun pora pysähtyi kiveen, mutta tein aukoista n. 10x10 cm kokoisia ja porasin koko aluetta parin sentin välein. Aina kun poralla ei päässyt eteenpäin, oli aika ottaa esiin taltta ja vasara ja kilkutella reikää suuremmaksi ja sen jälkeen taas piti etsiä kivetön kohta ja jatkaa poraamista. Aika kovaa betoni kuitenkin oli, mutta kun se lähti murenemaan, se lähti irti helposti. 

Tein toisen aukon eteläänpäin olevalle seinälle, keittiön päätyyn ja toisen reiän olohuoneen kohdalle länteen päin. Länsiseinustalla oli jo aikaisemmin yksi reikä, mutta se olikin tienpuoleisen, pienemmän makuuhuoneen kohdalla olevan, ilmanvaihtoaukon lisäksi ainoa ilmanvaihtoaukko koko sokkelissa. 

Ajattelin vielä porata kaksi ilmanvaihtoaukkoa lisää näiden kahden uuden aukon lisäksi, toisen tienpuoleiselle seinälle, olohuoneen päätyseinän kohdalle ja toisen pienemmän makuuhuoneen itäseinustan sokkeliin. Talon "itäsiiven" puolella sokkeli on todella matala, ryömintätilasta katsottuna max. 30 cm korkea ja ulkoa päin sokkelin viereen on kasattu todella paljon maata ja sokkelista on näkyvissä 10-15 cm, joten ilmanvaihtoa siellä tarvitaan. Suuremman makuuhuoneen itäseinustalle laitoinkin jo viime syksynä putken sokkelin ali ryömintätilaan ja sitä kautta tuntuu jonkin verran syntyvän imua, pitää harkita, josko putkea pidentäisi, että imua syntyisi hieman enemmän. Eihän tuollainen putki kyllä ole kovin silmiähivelevä, mutta ajattelin maalata harmaan viemäriputken samanväriseksi seinän kanssa, niin se ei pistäisi niin kamalasti silmään törröttäessään punamultaista seinää vasten. Sitten kun päästään remontissa eteisen/verannan kohdalle, voisi miettiä, josko sinne rakentaisi ilmanvaihtoputken katolle asti ryömintätilasta.

Mutta tapahtui mökillä sentään jotain radikaaliakin viime viikonlopun aikana. Pihapiiristä kaatui meidän tonttimme suurin koivu. Tai kaatui ja kaatui, siis kaadettiin. Soittelimme jo lomalla Elenian puunkaatohotlinelle ja pyysimme sähköverkkojen kunnossapidosta vastaavia tarkistamaan, josko tuo puu kannattaisi kaataa. Naapurithan vinkkasivat meille, että tontin kulmassa oleva koivu oli alkanut kallistumaan viimeisen parin vuoden aikana kohti meidän saunaa ja koivun ja saunan välissä menee sähkölinja meille ja kanttorille. Kaatuessaan koivu olisi siis katkaissut kahden talon sähköt ja latvus olisi rojahtanut aika suurella todennäköisyydellä meidän saunan päälle. Noh, Elenian miehet kävivät loman aikana tarkistamassa tuon koivun ja totesivat, että se kannattaa kaataa, koska se oli sen verta vinossa ja kallellaan sähkölinjaan päin. Tilasimme myös tuota kautta sitten metsurit kaatamaan puun. Perjantaina sitten mökille tuli kööri puunkaatoon. Tunkki koivun tyveen ja köysi autonperään vinssillä kiinni ja sitten köysi pirun tiukalle ja koivu katki. Sinnehän se kaatui Holjan risteykseen, tasan tarkkaan siihen mihin suunniteltiinkin. Vain yksi pieni mänty taipui koivun mukana nurin ja sekin onneksi oli meidän puolellamme. 

Nyt meillä on sitten polttopuita! Tai siis pöllejä, joista pitäisi saada polttopuut pätkittyä :D

Tietysti ei tullut tästäkään operaatiosta otettua kuvia... 

Koivu oli kyllä aika järeä, kanto on halkaisijaltaan n. 40cm ja pituutta puulla oli vajaat 20 m. Suurimmat oksat olivat suurempia kuin tontilla olevat pienemmät koivut, halkaisijaltaan nekin olivat varmaan kymmensenttisiä tyvestään. Totesimme, että oli oikeastaan ihan hyvä, että kaadatimme koivun, sillä koivu oli halki sydämestään n. viiden metrin korkeudesta ylöspäin, eli aika todennäköisesti kovalla myrskyllä koivu olisi katkennut.

Tällä viikolla todennäköisesti mökillä on luvassa maansiirtokonesimulaation aloitus. Aiomme poistaa mökin ja kanttorinvastaisen rajan väliseltä maa-alueelta n. puoli metriä maata, jottei kaikki pintavesi valuisi suoraan mökin alle. Ilmeisesti edellisen remontin yhteydessä mökkiä kiertämään on tehty salaojat, mutta ne taitavat olla tukossa. Poistammekin nyt sokkelin vierestä kohollaan olevan maan ja teemme pintamaasta sokkelista poispäin viettävän ja kaivamme metrin parin päähän sokkelista ojan/salaojan, jonka avulla toivottavasti saamme ohjattua veden talon tienpuoleiselle seinustalle, jonne tietysti pitää tehdä samanlainen oja/salaoja. Sokkelin viereen tietysti laitamme suodatinkankaan ja hiekkaa/soraa sen päälle, ettei heti talon vieressä kasvaisi samanlainen pusikko, kuten tähän asti.

Maata tulee varmasti kymmeniä kottikärryllisiä, sillä jo alle puolen metrin päässä seinästä maanpinta on sokkelin yläpuolella.