Pakkasta oli Holjassa 15 astetta, mutta mökki on tainnut kuivahtaa talven pakkasilla hieman, sillä aamulla sisällä oli vain -5 astetta ja lämpötila nousi vartissa plussan puolelle keittiössä, kun puuhailimme siellä hetkisen ja laitoimme pari hehkulamppua ja rakennuslämmittimen päälle. Makuuhuoneiden maapohja oli myös kuivunut hyvin, tosin jäässähän ne syksyllä kostuneet kohdat olivat, tai siis lähinnä ne olivat kohmettuneet ja kohonneet hauskaksi hötöksi, joka mureni päälleastuessa. Ainakin tuntuu siltä, että onnistuimme lisäämään ryömintätilan ilmanvaihtoa ja kosteus on vähentynyt huomattavasti. Tosin makuuhuoneissa ei vieläkään ole lattiaa, joten ilmanvaihto toimii ehkä turhankin hyvin.
Ikkunat olivat tiukassa kuurassa ja onnistuin ikuistamaan nousevan auringon kajastuksen kuuraisen ikkunan läpi Tapaninpäivänä, kun piipahdimme mökillä tekemässä lumityöt.
Kaunista, mutta ikkunat pitänee huoltaa, että kosteus ei pääse tiivistymään tähän malliin ikkunoiden väliin.
Pääsimme kuitenkin hieman tänään remppahommiinkin. Suuremman makuuhuoneen pitkän ulkoseinän alimmainen hirsi on alareunastaan hapero, joten se pitää korjata. Helpommin sanottu kuin tehty. Haperoa osaa on ehkä n. kahden metrin matkalta, 3-8 cm paksuudelta hirrestä ja max. 5 cm korkeudelta sokkelin yläreunasta, eli periaatteessa paikkapalikka olisi suorakulmainen kolmio, n. 30-70 asteen kulmalla. Hirressähän on tietysti myös oksia, jotka kovina eivät ole haperoituneet, joten ne asettavat paikkapalojen tekemiselle oman haasteensa, samoin haperoituneen osan ja sokkelin kovin epäsäännölliset muodot. Muutama tunti meni paikkapalan veistelyssä ja lopulta n. puolimetrinen paikkapala oli paikoillaan ja kiinnitetty vanhaan hirteen. Tällä kertaa kamera jäi kotiin ja kännykamerakin unohtui tuossa tilanteessa, mutta kovin kaunis tuo paikka ei ollut :-D
Paikkapalaa veistellessä tuli mietittyä, että kuinkahan monta hirsirunkoista taloa Suomessa on ja kuinkakohan monen talon alimmat hirret ovat vielä kamalammassa kunnossa. Varmasti luku on aikas suuri. Miksi sitten alin hirsi on haperoitunut?
Meidän mökissä hirsien haperoitumisen selkein syy on aikoinaan valettu betonisokkeli. Sokkeli on nimittäin valettu suoraan hirsikehikon alle, niin, että hirret ovat osittain uponneet betonin sisään. Betoni puolestaan on aika huokoista ja kosteus on siirtynyt betonisokkelista hirsiin, koska hirren ja betonin väliin ei ole laitettu bitumihuopaa tai muuta kosteutta eristävää ainesta. Vanhat kivijalat on jätetty betonisokkelin sisään onneksi. Huono ryömintätilan tuuletus on puolestaan avittanut kosteuden muhimista rakenteissa.
Olohuoneen seinien pinkopahvit ja huokolevyt saivat myös kyytiä, samoin olohuoneen katon Halltex-levyt. Seinälevyissä oli vielä valmistajan tarra kiinni!
Onneksi keittiön ja olohuoneen välisestä seinästä ei paljastunut pinkopahvien alta yllätyksiä, sillä ajattelimme jättää siihen hirret näkyviin - komeat, puhtaat hirret hivelivät silmiä! Olohuoneen kattolevyjen alta paljastui samanlainen helmipontattu paneeli, kuin makuuhuoneistakin, ruskeaksi maalattuna tosin. Lisäksi makuuhuoneiden ovien välissä näyttäisi olleen aikoinaan uuni, sillä katossa on paikattu reikä, samoin keittiön vastaisella seinällä on ilmeisesti joskus ollut uuni. Lisäksi katossa on pari mysteeristä n. 5x5 cm metallilaattaa, joiden tarkoitus on vielä vähän mysteeri. Luulemme niiden liittyvän patteriverkostoon.
Seuraavan kerran mökille tiemme vie varmaan n. kuukauden kuluttua, jos silloin saisimme paikattua loput suuremman makuuhuoneen haperosta hirrestä, jotta pääsemme valmistelemaan lattian tekoa. Bis dann!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti