Kuuletko viidakon kutsun!

Viime viikot ovat olleet yhtä kidutusta kun on ollut paljon tekemistä täällä kaupungissa, joten ei ole päässyt mökille tekemään mitään. Onneksi viikon päästä tilanne muuttuu ja pääsee sitten taas Holjaan tekemään jotakin. Ismo jatkanee tuon alimman hirren paikkaamista ja minulle sitten jää tuon rossipohjan vahvistaminen. Siellä kun on melkoisia koloja sivuilla ja myöskin lattian ristikon välit ovat poikkeuksellisen leveät, joten muutama tukipuu lisää ei ole pahitteeksi. Sen jälkeen onkin rossipohjan pahvittaminen ja villojen laitto, ennenkuin saa lattialaudat sinne. Kävi melkoinen tuuri kun tilattiin lattialautoja - ne oli valmismitoilla ja kun koitettiin paria lautaa lattiaan niin huomattiin että menevät sentilleen paikalleen, eikä tarvitse näyttää sahaa niille yhtään. Helpottaa huomattavasti hommia. 


Ai niin... Nyt on taas se aika vuodesta, että rupeaa kevään puutarhahommien suunnittelu. Erilaisia nettisivuja on tullut selailtua ja siemeniä sekä taimia tilailtua ja keväällä sitten pääsee täydellä teolla hommiin. Näyttää siltä että meidän puutarhastamme tulee melkoisen täynnä oleva. Siellähän ensin katsotaan tietysti mitä kaikkea nousee maasta, mutta myös haluamme tehdä puutarhasta ihan omannäköisemme. Kesäkeittiö/terassi tulee pihan keskelle ja sen ympärille tehdään aitaus käyttäen mökillä jo olemassa olevia syreenejä. Lisäksi seinän viereen tulee pari viiniköynnöstä. Itse mietin Zilgaa ja Vitis Jubileinaja Novgorodaa. Lisäksi köynnösruusu (todennäköisesti Flammentanz) saa paikan seinustalle. Pihan yhdeksi elementiksi jää juhannusruusu. Sehän on tällä hetkellä hieman "huonossa hapessa" tien vierellä, joten sen siirrän parempaan paikkaan. Myöskin aikoinaan istutetut pensashanhikit siirretään ja saavat samalla nuorennusleikkauksen.

Seuraavat puut tulevat olemaan todennäköisesti hankinnassa: Kirsikkapuita tulee ainakin pari. Toinen tulee olemaan Chokoladnaja ja toinen huvimaja - Pälkäneellä kun olemme. Päärynöitä olemme myös ajatellet pari, eli Aunen päärynä ja Pepi. Luumuja ainakin Laatokan helmi ja Sinikka. Ja sitten ne omenapuut.... Kesäomenana Valkea kuulas ja Huvitus, syyslajikkeina Melba tai jättimelba, Tallinnan päärynäomena sekä jokin kaneli. Ja talvilajikkeina sitten Åkerö ja Antonovka. Tämä nyt on alustava suunitelma joka tulee vielä mahdollisesti muuttumaan.

Marjapuskat ovat myös huonot, joten ensin katsotaan voidaanko niitä nuorentaa ja jos näyttää mahdottomalta niin hommataan uudet. Lisäksi Tarmo, Terhi ja Tytti saavat myös uuden kodin Holjasta. Toivottavasti raparperia on siellä. Syksyllä tosin en nähnyt missään, mutta se olikin melko myöhäinen ajankohta kun paikan hommasimme. Maa-artisokka näyttää myös siellä viihtyvän, joten jotakin ei tarvitse siirtää. Kaupunkipuutarhastamme tulemme siirtämään ainakin jonkin verran piparjuurta sekä yrttejä kuten sitruunamelissa, venäläinen rakuuna, minttu, mäkimeirami ja timjami.

Eikä tässä vielä  kaikki! Olen jo tilannut dahlian, pionin, gladioluksen, freesian ja muiden sipuleita ja mukuloita ja lisäksi perinteiset kasvit kuten aitoukonhattu, vuohenjuuri, erilaiset liljat ja muutama ruusu sekä tulppaanit tulevat olemaan pihan näyttävyyden lisänä tietenkään omaa lempikukkaani kurjenmiekkaa unohtamatta, jota tulee olemaan melkoinen valikoima alkaen nk. vanhanajan kurjenmiekasta, joka kasvaa kaupunkipuutarhassamme. Kyseinen kurjenmiekka on aikoinaan tuotu evakkona muiden evakkojen mukana Karjalan Kirvusta sotaa pakoon, ja se on selvinnyt meidän puutarhassamme tähän päivään asti, joten on vain oikein että siitä osa siirtyy takaisin maaseudun rauhaan täältä Helsingin keskustasta. 

Ai niin melkein unohdin jo että Ismo saa oman alppiruusu/atsalea osansa pihaan. Niille vain pitää vielä katsoa paikka kun kerran vaativat hieman erilaiset olosuhteet kuin monet muut kasvit. Lisäksi pihaan on suunniteltu jo hieman tuota kivetystä, mutta katsoo mihin päädytään. Pidetään tietysti teidät kaikki kiinnostuneet ajantasalla kun edetään suunnitelmissa ja toteutuksessa.

Eli kaikille vieraille tulee varmaankin omat machete-veitset portin pieleen, jotta pääsevät pihan perälle :D. Eipä taida ainakaan kovin isoa ruohonleikkuria ostaa mikäli kaikki piha- ja puutarhasuunnitelmat toteutuvat.

Haperoita hirsiä ja huokolevyä

Vaikka kuinka pyhästi tuumimme itsenäisyyspäivän aikoihin, että jatkamme remonttia kunnolla vasta keväällä, sormet syyhysivät siihen malliin, että meidän oli pakko käväistä tänään mökillä.

Pakkasta oli Holjassa 15 astetta, mutta mökki on tainnut kuivahtaa talven pakkasilla hieman, sillä aamulla sisällä oli vain -5 astetta ja lämpötila nousi vartissa plussan puolelle keittiössä, kun puuhailimme siellä hetkisen ja laitoimme pari hehkulamppua ja rakennuslämmittimen päälle. Makuuhuoneiden maapohja oli myös kuivunut hyvin, tosin jäässähän ne syksyllä kostuneet kohdat olivat, tai siis lähinnä ne olivat kohmettuneet ja kohonneet hauskaksi hötöksi, joka mureni päälleastuessa. Ainakin tuntuu siltä, että onnistuimme lisäämään ryömintätilan ilmanvaihtoa ja kosteus on vähentynyt huomattavasti. Tosin makuuhuoneissa ei vieläkään ole lattiaa, joten ilmanvaihto toimii ehkä turhankin hyvin. 

Ikkunat olivat tiukassa kuurassa ja onnistuin ikuistamaan nousevan auringon kajastuksen kuuraisen ikkunan läpi Tapaninpäivänä, kun piipahdimme mökillä tekemässä lumityöt.
Kaunista, mutta ikkunat pitänee huoltaa, että kosteus ei pääse tiivistymään tähän malliin ikkunoiden väliin.

Pääsimme kuitenkin hieman tänään remppahommiinkin. Suuremman makuuhuoneen pitkän ulkoseinän alimmainen hirsi on alareunastaan hapero, joten se pitää korjata. Helpommin sanottu kuin tehty. Haperoa osaa on ehkä n. kahden metrin matkalta, 3-8 cm paksuudelta hirrestä ja max. 5 cm korkeudelta sokkelin yläreunasta, eli periaatteessa paikkapalikka olisi suorakulmainen kolmio, n. 30-70 asteen kulmalla. Hirressähän on tietysti myös oksia, jotka kovina eivät ole haperoituneet, joten ne asettavat paikkapalojen tekemiselle oman haasteensa, samoin haperoituneen osan ja sokkelin kovin epäsäännölliset muodot. Muutama tunti meni paikkapalan veistelyssä ja lopulta n. puolimetrinen paikkapala oli paikoillaan ja kiinnitetty vanhaan hirteen.  Tällä kertaa kamera jäi kotiin ja kännykamerakin unohtui tuossa tilanteessa, mutta kovin kaunis tuo paikka ei ollut :-D

Paikkapalaa veistellessä tuli mietittyä, että kuinkahan monta hirsirunkoista taloa Suomessa on ja kuinkakohan monen talon alimmat hirret ovat vielä kamalammassa kunnossa. Varmasti luku on aikas suuri. Miksi sitten alin hirsi on haperoitunut? 
Meidän mökissä hirsien haperoitumisen selkein syy on aikoinaan valettu betonisokkeli. Sokkeli on nimittäin valettu suoraan hirsikehikon alle, niin, että hirret ovat osittain uponneet betonin sisään. Betoni puolestaan on aika huokoista ja kosteus on siirtynyt betonisokkelista hirsiin, koska hirren ja betonin väliin ei ole laitettu bitumihuopaa tai muuta kosteutta eristävää ainesta. Vanhat kivijalat on jätetty betonisokkelin sisään onneksi. Huono ryömintätilan tuuletus on puolestaan avittanut kosteuden muhimista rakenteissa.

Olohuoneen seinien pinkopahvit ja huokolevyt saivat myös kyytiä, samoin olohuoneen katon  Halltex-levyt. Seinälevyissä oli vielä valmistajan tarra kiinni!

Onneksi keittiön ja olohuoneen välisestä seinästä ei paljastunut pinkopahvien alta yllätyksiä, sillä ajattelimme jättää siihen hirret näkyviin - komeat, puhtaat hirret hivelivät silmiä! Olohuoneen kattolevyjen alta paljastui samanlainen helmipontattu paneeli, kuin makuuhuoneistakin, ruskeaksi maalattuna tosin. Lisäksi makuuhuoneiden ovien välissä näyttäisi olleen aikoinaan uuni, sillä katossa on paikattu reikä, samoin keittiön vastaisella seinällä on ilmeisesti joskus ollut uuni. Lisäksi katossa on pari mysteeristä n. 5x5 cm metallilaattaa, joiden tarkoitus on vielä vähän mysteeri. Luulemme niiden liittyvän patteriverkostoon.

Seuraavan kerran mökille tiemme vie varmaan n. kuukauden kuluttua, jos silloin saisimme paikattua loput suuremman makuuhuoneen haperosta hirrestä, jotta pääsemme valmistelemaan lattian tekoa. Bis dann!