Holjan ensimmäinen omena!

Ei ollakaan keritty kirjoittelemaan sitten kevään. Paljon on tapahtunut tässä välillä, mutta tällä kertaa keskityn vain ja ainoastaan pihahommiin. Kevät alkoi sillä että pihaamme tuli 4 lavallista pihalaattoja, sekä komposti ja mukana vielä uuden puuceen runkokin.

Kevät alkoi kuten tiedetään hyvin lämpimästi, sen jälkeen tuli kylmä kausi ja sitten olikin lämmintä aina tähän asti.

Ensimmäisenä kukkapenkistä pyrkivät viime syksynä istutetut jääkurjenmiekat, krookukset ja skillat. Tämän jälkeen sitten alkoikin kukkaloisto! Nähtävästi Holjassa on erittäin hyvä multa sillä kaikki ovat kasvaneet kunnolla. Kesän myötä myös istutimme uusia kasveja ja puita sitä mukaa kuin pääsimme pihan siivouksen edetessä muokkaamaan kunnolla maata.

Keväisten kukkien jälkeen olikin sitten tulppaanien, narsissien ja iristen vuoro. Tämän jälkeen kukkivat omena- päärynä- ja kirsikkapuut. Sitten tulikin jo pionien vuoro. Viime vuonnahan löysimme heinikosta vanhan pionin juurakon, joka oli lähes tukahtunut vuohenputkien ja lupiinien joukkoon. Kaivoimme valtavan juurakon ylös kahtena kappaleena ja istutimme uuteen paikkaan. Arvelin että kestää vuosia ennenkuin kukkii uudestaan (pionin herkkätunteisuuden tietäen), mutta pioni palkitsikin tänä kesänä kukkimalla komeasti ja valtavin kukin. Ajattelin ensin että kyseessä on vanha Sarah Bernhardt-lajike, mutta en ole siitä ihan varma. Arvelun epävarmuus johtuu siitä että kyseinen pioni aloitti kukintansa vaaleanpunaisena, mutta jo parin päivän päästä kukan väri rupesi vaalenemaan ja lopuksi oli lähes valkoinen. Kukinta kesti n. pari viikkoa. Viime kesänä istutetuista pioneista myöskin toinen: Gay Paree palkitsi kukinnallaan. Meillä muuten lähti vähän mopo käsistä, sillä Holjan ravinteikkaassa mullassa kasvaa tällä hetkellä 22 pionia!

Vanha pioni palkitsi tällaisella tavalla

Lisäksi pihasta rupesi nousemaan liljoja, joita olikin melkoinen määrä :D No kyllä siihen istutettujen sipulien määrään joutaakin kukkia!

Kesän edetessä myöskin kukkien määrä lisääntyi. Pikkuhiljaa sormustinkukat, päiväliljat, ja muut kukkivat. Nyt syksyllä sitten gladiolukset ja trigidiat ovat kukkineet. Koko tämän ajan Ismon hellästi vaalimat neilikkaruusut ovat olleet kukassa. Niitähän on kolme, eli vaaleanpunainen, fuchsianpunainen ja valkoinen.

Punainen ja valkoinen Trigidia

Toinen asia mitä Ismo halusi ehdottomasti pihaamme olivat Syysleimut. Niitä on kertynyt jos jonkinlaista väriä!

Kesä oli myös lapionheilutuksen aikaa. Pikkuhiljaa pääsimme eteenpäin käytävien tekemisessä ja nyt on käytävistä jo suurin osa kaivettu. Käytävän pohjaan sitten suodatinkangas, hiekka ja sen päälle laatoitus.

Kesän ehkä suurin työ kuitenkin oli valtavien koristevadelmien juurakoiden poistaminen. Siinä tuli hikoiltua kunnolla kun kaivoimme niitä ylös, mutta saimme kuin saimmekin suurimman osan etupihan koristevadelmien juurakoista poistettua ja pääsimme perustamaan kokonaan uuden nurmikon. Istutimme nurmikon syyskuun lopussa ja nyt kun kävimme mökillä viikonloppuna, niin siellähän rupesi jo nurmikenttä vihertämään.

Toinen iso urakka jonka teimme oli talon ympäryksen kaivaminen ja uuden salaojituksen tekeminen. Lisäksi siivosimme viimein ja vihdoin räystäät. Mihin liittyikin merkillinen ja melkein peloittava kokemus. Koska keittiön kohdalla räystäs on n. 4-5 metrin korkeudella, Ismo osti puhdistamista varten jatkettavan räystäspuhdistimen. Hän rupesikin innokkaasti poistamaan lehtiä räystäskouruista. Hänen sitä tehdessään lehtien mukana ylhäältä tippui alas sammakko! Miten lienee sinne päätynyt jää mysteeriksi, mutta hyväkuntoinen hyppelijä tuntui olevan, sillä mätkähtäessään alas oli vähän aikaa tokkurassa, mutta pian hypähteli tarmokkaasti nurmikolle ja sitä kautta sitten pääsi varjoon.

Lisäksi aloimme kaivamaan suunnittelemaamme piha-allasta. Se ei tänä kesänä valmistunut, mutta ensi keväänä on hyvä jatkaa.

No miten sitten hedelmät. Tontille olemme istuttaneet 4 kirsikka-, 3 luumu-, 2 päärynä- ja tähän mennessä 8 omenapuuta. Kirsikat, päärynät ja omenat kukkivat komeasti jo tänä keväänä, mutta valitettavasti juuri kukinnan ollessa komeimmillaan tulivat huonot kelit. Kukat kyllä kehittyivät hedelmiksi, mutta putosivat raakileina pois. Ainoastaan Fanal-kirsikka jaksoi tuottaa runsaasti kirsikoita ja omenoista kehittyi 1 niin pitkälle, että saatoimme nauttia sen jälkiruoaksi :D Kyseessä oli jättimelba.

Se ainokainen!

Nyt sitten syksyllä olemme aloittaneet jo maan valmistamisen talvea ja uutta kevättä varten! Saa nähdä mitä ensi kesänä sitten tapahtuukaan.

Alaston keittiö

Kevät alkaa tehdä tuloaan myös Holjassa, tosin takatalvi lumineen pysäytti krookusten nousun tehokkaasti. Mutta takatalvi ei estänyt meitä jatkamasta keittiöremontin purkuvaihetta. Holjan yksityistien vuosikokous oli pari viikkoa sitten perjantaina ja suhasimme mökille töiden jälkeen ja vietimme yön Pälkäneen Aapiskukossa, kun mökillä oli viileähköä ja parin tunnin lämmitykselläkään makuuhuonetta ja sänkyä ei olisi saanut oikein tarpeeksi lämpimiksi. 

Lauantaiaamuna paneuduimme sitten kunnolla keittiön lattian purkuun. Lattialautojen päällä oli tietysti ne tutut lastulevyt, lastulevyjen alla askelvaimentimena ja ehkä pienenä eristeenä vanhoja pahvilaatikoita ja pahvilaatikoiden alla sitten 50-luvun lautalattia. Pieniä vesivahinkoja lastulevyjen saumoista oli tullut, mutta lattialaudat olivat kyllä melkein poikkeuksetta hyvässä kunnossa. Edes vesiputken ja viemärivetojen kohdallakaan ei ollut merkkiä mädästä puusta. Positiivista. Olohuoneen seinän vieressä alin hirsi näyttää keittiön puolelta hieman höttöiseltä, mutta puukko upposi sinne vain sentin verran ja olohuoneen puolelta hirressä ei näy mitään vikaa, pitänee kuitenkin laittaa seinään puukuitulevy, vaikka suunnittelimme jättävämme olohuoneen vastaisen seinän hirrelle. 

Keittiön lattian purku tuntuu jotenkin pelottavalta, lattialaudat on naulattu kiinni 4 tuuman nauloilla ja ne ovat todella tiukassa, sorkkaraudalla vääntäessä tuntui, että koko mökki tärisee ja natisee. Hitaampaakin keittiön lattian purkaminen on kuin muissa huoneissa. Parissa tunnissa saimme irti vain puolet lattian laudoista. Pölyisempääkin tuo homma tuntuu olevan kun lattiassa on purut villojen sijaan. 

Lauantaina oli niin kaunis ilma, että siirryimmekin taas ulos hommiin iltapäivästä. Suunnittelimme, mitä tekisimme tänä kesänä ja mitä jätämme seuraaville kesille. Voi kun lompakko olisi ehtymätön :-)

Lastulevyt olivat kiinni "parilla" naulalla...

Mensammakkaraa!

Vanhan keittiökaapin kohdalla lattia on pirtsakan turkoosi

Tässä on ilmeisesti lämmitysjärjestelmän sulkuvettiili tms

Ihan siisti lattia, haluamme vain selvittää, mitä se on syönyt ja oikaista lattiaa hieman.

Tiskikaappi on keittiöremontin uhri. Sitä emme saaneet pois paikoiltaan hajottamatta.

Kaappia on muokattu rankasti tiskipöytälevyn asennuksen yhteydessä.
Syvyyttä on lisätty 10-15 cm, leikkuulaudat on pistetty umpeen ja tukirakenteita on jouduttu katkomaan.

Talon "tekninen tila".
Tästä menee sähköt porakaivon pumppuun, vesiputken lämmitysjohtoon ja saunalle.

Jonkun koti on ollut tiskipöydän alla. Sokkeliosiltaan kaapisto oli hieman mätä.

Osiksi meni.

Purut olivat kuivat ja kirkkaat. Lisäeristeenä lumppuja, rättejä, sukkia...

Ei pellavarivettä, vaan vanhoja pyyhkeitä tilkkeenä.

Kenenköhän kuningasidea on ollut laittaa viemäri keskelle lattian keskimmäistä ja paksuinta tukiparrua...

Ensiksi myykää ensiksi tulleet!

Pullapuoti tulessa!

Kävimme tänään pitkästä aikaa mökillä, edellisestä vierailusta vierähti melkein kaksi kuukautta. Mitään uutta mökillä ei ollut tapahtunut, pirun kosteaa siellä oli vaan - maa oli jäässä ja sulaneesta lumesta tullut vesi lillui ympäriinsä mökin sokkelin ympärillä. Noh, pitää toivoa, ettei tule kovin kamalia pakkasia, ettei sokkeli murru jään voimasta.

Sisällä aloittelimme jo edelliskerralla keittiön raivausta ja tänään jatkoimme siitä, mihin edelliskerralla jäimme. Siirsimme astiakaapit pois keittiön seinältä ja aloimme irroittelemaan puukuitulevyjä ja vanhoja tapetteja. Puukuitulevyt näyttivät hyviltä ja ehjiltä, mutta halusimme katsoa niiden alle, ettei seiniin jää muhimaan mitään ihanaa yllätystä - kyse on kuitenkin talon ainoasta seinästä, jonka vieressä on ollut vesipiste. Keittiön astiakaapit ovatkin mielenkiintoiset, ne näyttävät olevan kaikki eriparia - kaikissa tosin on Lahden puukalusto Oy:n leimat, joten ne ovat erittäin todennäköisesti 50-luvun kalusteita. Jätimme vielä allaskaapin paikoilleen, sillä sen sisällä on porakaivon pumpun sähkökatkaisin, jonka kautta sähköt menevät myös saunalle. 

Ja paljastui sieltä puukuitulevyjen alta odotettu yllätys - suljettu ikkuna-aukko. Samantien kun näimme ikkuna-aukon, päätimme, että avaamme ikkuna-aukon ja laitamme paikalle uuden ikkunan. Talon päätyseinä sisäpihalle päin on jotenkin ollut oudon tyhjä ja odotimmekin, että puukuitulevyjen alta paljastuisi ikkuna ja niinhän sieltä paljastuikin. 

Ikkunan vierestä puukuitulevyjen alta hirret näyttivät ensin harmaan homeisilta, mutta harmaa härmä paljastuikin laastiksi, eli talon alkuperäinen uuni on ollut myös nykyisessä keittiössä. Samoin keittiön hirret ovat paikoitellen palaneet, hiiltynyttä hirren pintaa oli aika paljonkin, eli Taavan pullapuoti on ollut joskus lähellä palaa maantasalle! Ilmeisesti palaneita hirsiä oli siistitty miilukirveellä, sillä hirren pinta palaneissa hirsissä ei ole ihan yhtä siisti kuin muissa hirsissä ja hirret ovat aika paljon vaaleampia. Myös alkuperäistä seinäpahvia oli 50-luvun puukuitulevyjen alla.

Mutta nyt kuvia!

Iskun keittiökaapit

Välitilan "ihanat" kovalevyt saivat kyytiä

Sekundaa!!! 

Hiiltynyttä hirttä

Tapettikerroksia

Ohjeistava leikkuulauta

TÄDÄÄÄ!!! Suljettu ikkuna!

Harmaa pinta säikäytti, mutta se olikin laastia, ilmeisesti tässä on ollut hella/muuri/leivinuuni.
Ja jälleen palanutta hirttä.

Olisikohan nuo puukuitulevyn alta paljastuva seinäpahvi Taavan ajalta - eli 100 vuotta vanhaa?

Hiljaiseloa Holjassa

Blogimme on ollut kovin hiljainen nyt pari kuukautta ja siihen on hyvä syykin. Emme ole kerenneet käydä mökillä kuin pari kertaa nyt joulunpyhinä sitten edellisen bloggauksen. Haimme 60-luvun tuolit verhoilijalta, joka oli saanut ne valmiiksi jo heti joulukuun alussa. Tuoleista tuli erittäin pirtsakat ja modernit, kuitenkin henkien sitä 60-lukua. Mökillä oli kaikki ennallaan, hiiret olivat syöneet kaikki myrkyt keittiöstä, jonne jätimme kertakäyttölautasellisen myrkkyä. Yhtä Reinoa oli käytetty ruokakätkönä ja toista vessana. Ainoastaan lintujen ruokapussin sisällöllä oli herkuteltu. Eteisessä olleesta siivoussangosta löytyi ainakin yhden vierailijan maalliset jäännökset. 

Mutta, miksikäs emme ole siellä mökillä käyneet nyt parin kuukauden aikana kuin pari kertaa? Koska muutimme. Pumpputehdas, kaikessa ihanuudessaan on nyt taaksejäänyt elämänvaihe. Kerkesimme asumaan Pumpputehtaan vintillä 6 vuotta ja kuukauden. 65 neliötä terassiparvekkeella ja kahdella lasitetulla pikkuparvekkeella vaihtuivat 119 neliöön, jonka päälle tulee vielä 7 neliön varasto ja 15 neliöinen autotalli. Kaikki tämä puu-Myllykylässä. Lebensraum. 

Anu, Koti 1898 -bloggaaja, ehdotti, josko tekisimme Pumpputehtaasta kirjoituksen, nyt taidamme häpeilemättä käyttää Kiinteistömaailman loistavia kuvia blogissamme. Tämä siis jäi taakse. Uudesta kodista voisimme tehdä kuvallisen bloggauksen seuraavalla bloggauskerralla.

Aleksis Kiven katu 52-54, eli Pumpputehdas

Ruokailutila olohuoneesta päin katsottuna 

Keittiö 

Makuuhuone

Työhuone

Kylppäri, pieni, mutta äärimmäisen toimiva

Terassi

Eteiskäytävä

Olohuone

Pumpputehtaan sisäpiha

Tuolla ylhäällä, aika tarkkaan keskellä kuvaa, asustimme

Joku nyt tietysti ihmettelee, mistä tuo Pumpputehdas nimi tulee, tässä lyhyt Pumpputehtaan historia.

Tanskalainen P.J. Bögelund perusti vuonna 1908 Helsinkiin kartonkitehtaan, jossa valmistettiin etupäässä valokuvaustarpeita. Tehtaassa työskenteli Bögelundin lisäksi vain 8-9 työläistä. Vuonna 1911 insinööri O.L. Stenberg osti tehtaan ja laajensi sitä hankkimalla uusia koneita. Yhtiö teki tällöin erilaisia kartonkeja kirjapainoja ja laatikkotehtaita varten.

G.A.Serlachius Oy osti n. 1917-1918 P.J.Bögelundin Kartonkitehtaan osake-enemmistön. Vuonna 1920 Tehtaalle rakennettiin toimitilat Fredriksberggatan 52-53:en, joka tunnetaan nykyään paremmin Aleksis Kiven katu 52-54:nä. Tehtaan sai suunniteltavakseen arkkitehti Wäinö Gustav Palmqvist, joka oli saanut palkintoja ja tunnustusta jo suunnittelemistaan Ostrobotnian talosta Töölössä, Lackmanin liiketalosta Mikonkadulla, sekä Tampereen Kalevankankaan hautausmaan siunauskappelista. Lisäksi mm. Hufvustadsbladetin toimitalo Mannerheimintiellä ja Bulevardi 5 ovat Palmqvistin käsialaa.

Alue oli mitä sopivin teolliseen rakentamiseen sillä olihan tien toisella puolella toiminut Vallilan Konepaja jo vuodesta 1903.

1920-luvun alussa kuitenkin Suomen paperiteollisuutta kohtasi paha laskusuhdanne ja tämän kriisin seurauksena vuonna 1925 Bögelundin kartonkitehdas jouduttiin lopettamaan ja sen kiinteistö myytiin Osakeyhtiö Palokalustolle vuonna 1926. Osakeyhtiö Palokalusto Valmisti tuolloin nimensä mukaisesti palokalustoa; mieskäsivoimaruiskuja, sankoruiskuja, suihkuputkia ja pikaliittimiä, ja tuotanto muutettiin juuri ostettuun kiinteistöön. Tästä siis tulee Pumpputehdas-nimi. Osakeyhtiö Palokaluston nimi muutettiin myöhemmin Masalin & Co Ab:ksi 1930. Nykyisenä nimenä vuodesta 1961 lähtien on ollut MAKO Osakeyhtiö.

1930- luvulla tämän yrityksen toimintaa laajennettiin ja alettiin valmistaa mm. Paloautoja joita valmistui seuraavina vuosina 50 kpl. Näitä paloautoja on vielä jäljellä mm. Kuusankosken palomuseossa. 1934 yritys aloitti myös suksisiteiden valmistuksen ja näitä tehtiin aina vuoteen 1965 asti 3 miljoonaa kappaletta.

Toisen maailmansodan aikana puolustusvoimat oli huomattava työllistäjä ja Pumpputehtaallakin valmistettiin mm. ammusten osia, konepistooli-kasetteja, telttakaminoita ja miinojen osia. Vuonna 1944 helmikuussa Helsingin suurpommitusten aikaan palopommista alkunsa saanut tulipalo tuhosi osan Aleksis Kiven kadun tehdasrakennuksesta. 

Sodan jälkeen Pumpputehtaalla aloitettiin venttiilivalmistus laajemmassa mittakaavassa osana sotakorvauksia. Vuonna 1956 Masalin ja Kumpp. osti Helsingin teräshuonekalutehtaan osakekannan. Tämän yrityksen monet tuntevat paremmin nimellä Heteka, eli todennäköisesti Pumpputehtaalla on valmistettu jossain vaiheessa myös hetekoita.

Vuonna 1988 Mako Oy myi Aleksis Kiven kadun teollisuuskiinteistönsä, teollisuustoiminta rakennuksessa jatkui aina vuoteen 1992 asti.

90-luvun lopussa käynnistettiin suunnitelmat rakennuksen muutamisesta asuinrakennukseksi. Arkkitehtityön sai Arkkitehtitoimisto Ericsson ja heidän suunnitelmansa mukaisesti talon alkuperäisen kahden kerroksen päälle rakennettiin 5 asuinkerrosta.

Pumpputehtaan alkuperäiset piirrustukset.

Vuotta myöhemmin...

Mökki on ollut nyt meillä tasan vuoden - taisi olla aika tarkalleen vuosi sitten, lokakuun viimeisenä viikonloppuna, kun kävimme mökillä ensimmäistä kertaa omilla avaimilla. Paljon on tapahtunut sen jälkeen ja paljon tulee vielä tapahtumaankin. Suhasimme jälleen perjantaiaamuna Holjaan ja teimme etätyöpäivän mökiltä. Veimme myös perjantaina kaksi 60-luvun tuolia uudelleenverhoiltavaksi Verhoomo Ekholmiin Kuhmalahdelle.

Kulahtaneet tuolit

Tuoleihin valitsimme kankaaksi Orient Occidentin Midi -kankaan. Raidat tulevat pystysuuntaisesti.

http://www.orientoccident.fi/huonekalukankaat_nimike?nimi=MIDI+1120+LEHMUS%2FVIININP%2FKELT

Muuten puuhastelimmekin mökillä ulkona, raivasimme pihaa siistiksi talvea varten ja Kimmo kaivoi sisäänkäynnin seinänvierustan villiintyneen kukkapenkin (lue: juolavehnäpenkereen) mullalle, jotta se on helppo sitten keväällä pistää käytävien kanssa yhtaikaa kuntoon.

Minä puolestani porailin ja kilkuttelin talon takana uutta tuuletusaukkoa sokkeliin. Ylläolevassa kuvassa näkyy keittiön päätyseinän kohdalle tekemäni tuuletusaukko, nyt uusi tuuletusaukko tulee pienemmän makuuhuoneen peräseinälle. Tuuletusaukon kohta olikin mielenkiintoinen - tuolla kohtaa betonissa oli käytetty todella runsaskivistä hiekkaa sidosaineena ja pora ei meinannut millään purra pieniin kiviin. Olihan siellä seassa suurempiakin kiviä, 10x10 cm aukon kohdalla oli 3 halkaisijaltaan yli 5cm kiveä. Kaksi tuntia taistelin aukon kanssa ja pääsin kuin pääsinkin läpi 15 cm paksusta sokkelista ja sain aikaiseksi 5x7cm aukon. To be continued siis... kädet ovat hellänä iskuporaamisesta ja taltalla kilkuttelusta.

Puolessa välissä...

Verkotimme myös kesällä istutetut omena-, luumu-, päärynä- ja kirsikkapuut. Toivottavasti eivät myyrät ja puput iske talvella.

Näkymä Holjanpolulta pihaan

Syksy Holjassa

Remppainto on laskenut syksyn edetessä ja lämpötilojen laskiessa ja samoiten on blogimme myös hiljentynyt. Olemme toki käyneet mökillä pariin otteeseen viimeisen postauksen jälkeen, mutta raportointi on jäänyt vähemmälle.

Olemme lähinnä pistäneet pihaa talvikuntoon - haravoineet, laittaneet jyrsijäverkkoja hedelmäpuiden suojaksi ja - yllätys, yllätys - teimme myös yhden uuden kukkapenkin!

Kimmo nimittäin bongasi pioni.fi -sivuston ja tilasi sieltä kolme uutta pionia. Nyt meillä on 8 pionia pihassa. Uusi kukkapenkki muodostui omenapuiden ja tieltä tulevan pihakäytävän väliin. Jatkoimme pienempää kukkapenkkiä, jossa oli minttua ja särkynytsydän. Penkistä puuttuu vielä yksi neilikkaruusu, jonka hankinnan jätämme varmaankin kevääseen.

Mutta on sisälläkin tapahtunut! Päätimme alustapetoida pienemmän makuuhuoneen ja katsoa, miten paperitapetti tarttuu vehnäjauholiisterillä ja miten tapetti käyttäytyy syksyn, talven ja kevään kosteudesta, nyt vielä kun meillä ei ole peruslämpöä mökillä. Lisäksi maalasin lattian. Lattian sävy oli vielä vähän mietinnän alla, mutta ostin jo kesällä Uulan öljykuultoa "Kelo" värillä litran koepurkin ja siitä tuli koepalasen perusteella aika hyvännäköinen. Mietimme kuitenkin olisiko värin pitänyt olla tummempi, mutta hyvä siitä tuli! Litran purkki riitti kahteen käsittelykertaan pienemmässä makuuhuoneessa, eli 2 x 10 neliötä. Käytinköhän liian vähän maalia, vai mitenköhän onnistuin tuossa. Purkin mukaan menekki on max. 12 neliötä litralla.

Liisteriä tulossa

Alustapetit seinissä, ilmeisesti mussa on tapetoijanverta, sillä yhtään kuprua ei tullut!

Alustapetin seinäänlaitto oli nopeaa, kun ei tarvinnut huolehtia puskusaumoista tai kohdistuksista

Ensimmäinen maalikerros - joo, pitäisi maalata lauta kerrallaan, mutta ensimmäisen kerroksen kanssa en jaksanut säätää.

Viimeinen neliö toista maalikerrosta. Litran purkki riitti juuri ja juuri kahteen käsittelykertaan.
Tässä maali on vielä märkää, mutta väri ei muuttunut onneksi kuivuessa. Kuivasta pinnasta jäi kuva ottamatta.

Tapetit tuntuvat pysyvät napakasti seinässä ja lattiasta tuli todella hyvännäköinen! Jännitin alustapetointia, sillä en ole koskaan tapetoinut. Liisteriä piti tehdä pari satsia, ennenkuin koostumuksesta tuli oikeanlaista. Esiliisteröinnin kanssa en ollut niin tarkka liisterin koostumuksesta, pääasia, että seinän sai siveltyä liisterillä. Onneksi ei tarvinnut alkaa miettimään puskusaumoja tai vuoro-/tasakohdistuksia alustapetoinnin kanssa. Laitoin vuodat reilusti toistensa päälle reunoista ja en säästellyt liisterin kanssa.

Nyt sitten vain odotellaan kevättä, että saadaan laittaa varsinaiset tapetit seinään. Pieneen makuuhuoneeseenhan tulee Pihlgren & Ritolan Kanervankukka. Raikkaan vihreä pienillä pinkihtävillä kukilla. Sopivan haastava tapetti ensimmäiseksi varsinaiseksi tapetointikohteeksi, tasasovitus 20 cm. Noh, tuleepahan sitten testattua taitonsa kerralla. 

Kanervankukka. Kuva Tapettitalon sivuilta http://tapettitalo.fi/mallit/61940.html